Pohjoisella jäämerellä Norjan ja pohjoisnavan puolivälissä sijaitsee Norjalle kuuluva saaristo nimeltään Huippuvuoret. Siellä asuu pääasiassa norjalaisia ja venäläisiä. Saari on vuoristoinen ja siellä on useita jäätiköitä. Huippuvuoret ovat tunnetut jääkarhuistaan ja karusta luonnostaan.

---

Olin miettinyt Huippuvuorten matkaa jo pitkään, kunnes sain tietää kaveriltani Teemulta tulevasta Imatran Lapinkäviöiden vaelluksesta Huippuvuorille. Ilmoittauduin heti ja niin alkoi vaelluksen suunnittelu.

Ryhmä kokonaisuudessaan oli yhdessä vain kerran ennen matkaa. Suunnittelimme varusteita, ammuimme kivääreillä sekä katselimme alueelta kuvia. Imatralaiset kokoontuivat useasti kuntoilen, harjoitellen ammuntaa ja jatkaen suunnittelua. Retkikunnan johtajamme Martti hankki kartat, tilasi matkaliput, selvitti tullimääräykset, vuokrasi aseet ja varasi majoituksen pariksi viimeiseksi yöksi Longyearbyenin kylästä. Lisäksi hän selvitti keittimien polttoaine hankinnat, otti selvää kyydeistä määränpäässä jne.  Martti ja Matti nikkaroivat aselaatikot kuljetusta varten. Todella paljon kiitoksia Martti Heinoselle ja kaikille muillekin, jotka hoitivat valmisteluja tarmokkaasti.

Matkaan
Lähdin matkaan Kajaanista kohti Haukipudasta, jossa Teemu odotti minua varusteineen. Haukiputaalla yön yli vietettyämme suuntasimme minä, Teemu sekä Sanni kohti Kilpisjärveä. Sanni jäi kilpikselle tunturikasvikurssille.

Tromssassa ihmettelimme pitkiä maanalaisia tunneleita ja tykittelimme pitkin Tromssan kapeita kujia. Perille päästyämme katsastimme paikalliset putiikit. Teemu halusi ostaa vielä viimehetkellä käsineet, joka ei suinkaan ollut helppo homma. Tarjolla oli vaikka minkälaista rukkasta, mutta oikeaa hintaluokkaa ei vain tullut vastaan. Selvittyämme kaupungin vilskeestä, selvitimme valmiiksi lentokentän sijainnin. Illan hämärtyessä löysimme hienon ja edullisen yöpymispaikan, ei kovin kaukana keskustasta. Telttamajoitus Tromssan sillan alla.

Longyearbyen
Aamulla aikaisin ylös ja leiri kasaan. Ennen kuin huomasimmekaan olimme jo matkalla Brathensin lentsikalla, syöden todella hyvää ruokaa kera viinien. Juuri kun olimme nauttineet jälkiruoan sekä konjakit, laskeuduimme pilvien läpi vuorten lomaan. Jarrutus oli varsin raju lyhyestä kiitoradasta johtuen. Ensivaikutelma saaresta oli tuulinen ja harmaa. Asemalta bussilla keskustaan jonka jälkeen alkoi kaasun metsästys. Aikamme kierreltyämme totesimme ettei haluamaamme kaasua ollut saatavilla mistään. Otimme yhteyden Marttiin joka oli tulossa Oslon kohdalla. Martti, Jussi ja Irma ottivat taksin ja ajelivat Oslon huoltoasemat läpi ja saivat muutaman kipeästi tarvitseman kaasupullomme ja salakuljettivat ne lentokoneessa perille asti.

Nyt joutuin se teltta pois nurmikolta!

Leiriydyimme lähelle satamaa, josta aamulla laivamme lähtisi kohti Barentsburgiin. Ensimmäinen telttapaikkamme ei miellyttänyt Longyearbyenin nimismiestä/kuvernööriä sillä olimme leiriytyneet nurmikolle. Joka ei ilmeisesti meinaa näillä levyasteilla oikein kasvaa ja me emme ainakaan auttaneet asiaa. Meidän mielestämme se näytti lähinnä joutomaalta, mutta otimme kehotuksen vakavasti ja siirsimme telttaa muutaman metrin kivikolle. Soitimme kotiin ja kerroimme kuulumiset ja aloimme nukkumaan hyvissä ajoin. Heräsimme aikaisin ja yritimme vielä yhdestä liikkeestä saada kaasua. Olimme pari tuntia liian aikaisessa, joten jouduimme herättelemään putikin omistajaa. Liike oli oikea ja saimme mitä halusimme. Nyt saatoimme olla rauhallisin mielin sillä retkemme ei kaatuisi ainakaan kaasun puutteeseen.

Barentsburg
Odottelimme satamassa meidän porukkaa. He saapuivat juuri sopivasti ennen laivan lähtöä. Nakkelimme rinkat paattiin ja lähdimme matkaan. Osa tavaroista jätimme Tampereelta tulleen Rekolan Matin porukan huoleksi, joka toimittaisi ne hotelliin säilöön. Vaikka maisemat olivat kauniit niin kylmä tuuli pakotti aina välistä menemään kannen alle suojaan. Sää oli pilvinen ja lämpötila noin 10 astetta.

Kolmen tunnin laivamatkan jälkeen alkoi Barentsburgin hökkelikylä jo näkyä. Saavuttuamme satamaan tuli paikalle Venäläinen opas, joka esitteli meille Barentsburgia. Tutustuimme urheilutaloon, museoon, postiin ja kauppaan. Kaupassa ei käteinen kelvannut. Maksoimme ostoksemme paikalliselle, joka taas kuittasi ostokset. Kylässä ei käytetä rahaa vaan paikallisten palkka menee äitimaassa tilille ja ostokset kuitataan ja raha veloitetaan kotimaan tililtä. Kylä oli hyvin venäläistyylinen. Karu. Opas tuumasi, että heillä on täällä pari kuukautta kylmää ja 10 kuukautta todella kylmää. Lisäksi 112 vuorokautta kestävä yö.

Irtaannuttuamme kylästä kohti Grönladenin vuonoa, saimme kylän lämpövoimaloineen ja kaatopaikkoineen pois näkyvistä. Kuljimme n. 6 km kauniissa auringonpaisteessa ensimmäiseen leiripaikkaamme. Jaoimme vartiovuorot ja kävimme makuulle. Yöllä Matin ja Ritvan vuorolla oli käynyt utelias napakettu leirissämme. Kettu saikin reilut kätten taputukset ja päätti jättää rauhaan rinkkamme. Naali oli reagoinut käsien yhteen lyömiseen hyppäämällä ilmaan, mutta oli kuitenkin luovuttanut leikin ja pötkinyt pakoon. Teemu tuumasikin myöhemmin, että mikähän lienee ollu sillon pari yötä sitten niin hyvä esitys kun sellaset aplodit sai.

2. päivä Tiistai, 14.7.1998
Aamulla paistoi aurinko. Ja lämpötila nousi päivän mittaan lähelle 20 astetta. Vaellus taittui t-paidassa ja käärityin housunlahkein. Seurailimme Gröndalenin virtaa. Päivän kuluessa ylitimme pari vuolasta jokea. Kahluubootseilla ylitys onnistui helposti. Ainakin Maire, Seppo ja Teemu tuumasivat, että käärityt lahkeet ja sandaalit olivat nopein tapa. Voipa olla, mutta minulta se olisi jäänyt tekemättä veden jäisen kylmyyden vuoksi. Vaellussauvat olivat korvaamattomat jokia ylittäessä. Ne antoivat sopivasti tukea tiukoissa paikoissa. Matilla oli sauvojen lisäksi reilu 2 metrin jämäkkä keppi, jota lainattiin vuoronperään. Vuolaammat virrat kuljettivat mukanaan irtokiviä, joita sai varoa tosissaan. Välillä kävi sellainen pauke vedessä ettei tehnyt juurikaan mieli laittaa jalkojaan veteen.

Tiistain lounas vietettiin ison pingon päällä, johon olivat venäläiset rakentaneet mökin. Jatkoimme matkaa ja parin vesistön ylityksen jälkeen olimme jo pystyttäneet leirin, klo 18.15. Matkaa kertyi 14 km. Gröndalenin laakso ja meri vielä näkyivät.

Pingo on roudan maasta nostama moreenikumpu, joka voi olla suuruudeltaan jopa 10 metriä korkea ja halkaisijaltaan 20-30 metriä. Suurimmat pingot on merkitty maastokarttoihin.

3. päivä Keskiviikko, 15.7.1998
Aurinkoinen sää jatkui. Nousimme loivasti kohti vedenjakajaa. Jakajalta seurailimme virtaa kohti Brezeliusdalenia. Jäämeri pilkisteli jo edessämme. Laskeuduttuamme meidän täytyi ylittää syvä kuru, jonka pohjalla virtasi vuolas virta. Välistä virtaan romahti jääreunasta lohkareita jotka jymisten painelivat alas virtaa. Paikka oli kiperä. Virran alapäästä ei ylityskohtaa löytynyt, niinpä ainoaksi vaihtoehdoksi jäi virran yläpäässä oleva jääkansi, joka ulottui hyvän matkaa vedenpäälle.

Testasimme lumilipan kestävyyden ja menimme siitä yli yksitellen köyden avulla. Kilometrin päästä tuli eteemme uusi ylitys. Löysimme jääkannen, joka kesti painomme ja pääsimme pienen epäröinnin jälkeen yli. Ylitykset tehtyämme tuumasimme, ettei paluureitti suurella todennäköisyydellä enää aamulla ollut kulkukelpoinen. Jos vastaan tulisi edessäpäin ylitsepääsemätön paikka, kävisi homma mielenkiintoiseksi. Mielenkiintoisen päivän jälkeen pystytimme leirin 10 km:n päähän Van Mijenfjorden vuonosta. Matkaa taittui 12 km ja aikaa käytettiin n. 9 ja puoli tuntia.

4. päivä Torstai. 16.7.1998
Aurinko ei unohtanut vieläkään meitä, vaan kuljimme auringonpaisteessa solaa pitkin kohti etelässä olevaa jäämerta. Jo useamman päivän ajan vasemmalle viistävä rinne sai minun nilkan turpoamaan ja menemään aika ajoin kipeäänkin kuntoon. Lääkkeeksi vaivaan löysäsin joka tauolla kengät ja sukat. Aina tilaisuuden tullen viilensin jalkoja kylmässä joessa tai purossa. Ennen Van Mijenfjordin vuonoa olimme upota liejuun, joka halkaisi kulkureittimme noin 20 metrin matkalta. Ei muuta kuin kaikki yli parista huolta pitäen ja niin siitäkin selvittiin.

Alhaalla vuonon rannassa oli Camp Mortonin mökki, jota osa porukasta kävi katsomassa toisten levätessä. Matka jatkui vuonon reunaa pitkin Kofjellet tunturin kupeeseen yöpymään. Leiripaikka oli viihtyisä joskin vuonolta puhaltava kostea tuuli teki paikoitellen olon viileäksi. Osa hurjista retkeilijöistämme kävi uimassa. Jussin nähtiin jopa viettäneen aikaa veden alla. Matkasimme n. 16 km ja leiriydyimme noin kello 17.30. Vahtivuorossa olleita Mattia ja Ritvaa onnisti taas. He näkivät vuonolla uimassa olleen hylkeen. Yön lämpötila kello 4.00 oli +5 astetta. Vahtivuorossa olleet joutuivat etsimään kylmältä tuulelta suojaa kumpareitten takaa.

Klo. 20.15 näimme naalin tulojäljillä. Klo. 21.44. 44 minuutin palaveri on ohitse ja on tosi kylmä. Päivän tapahtumat puitiin läpi tosi hyvin. Palaveri selkeytti monta asiaa. Havaintoja: Riskilöitä, Allihaahkoja.

5. päivä Perjantai. 17.7.1998
Aamulla aurinko pilvessä, mutta päivällä mereltä lipui hiljakseen pilvilauttoja kunnes aurinko taasen paistoi. Kuljimme tasaista Vensletta-nimistä nummea. Pitkästä aikaa helppoa maastoa kuljettavaksi. Nilkkani pääsi parantumaan viiston rinteen jäljiltä. Tosi paljon vesistön ylityksiä ja matkaa taittui 17 km.

6. päivä Lauantai. 18.7.1998
Herätys pilvinen ja leiripaikalla tihhuutti vettä. Lämpötila on laskenut n. +6 asteeseen. Kuljimme Semmeldalenia pohjoiseen ja edelleen Skiferdalenia vedenjakajalle ja siitä alas Colesdaleniin. Maasto oli välillä märkää mättäikköä. Kuljimme skotlantilaisen tutkimusaseman ohi. Rakennuksen pihalla tapasimme peurojen loistutkijoita. He olivat tulleet asemalle kesäkuussa ja ovat aina syyskuuhun saakka. Tutkijat eivät olleet nähneet jääkarhuja. Ennen leiripaikkaa ylitimme vuolaan joen syvällä kanjonissa.

7. päivä Sunnuntai. 19.7.1998
Samaa pilvistä ilmaa vaikka aurinko yritti näyttäytyä. Kymmenen aikoihin lähdimme kulkemaan lyhyttä päivämatkaa Fardaleniin. Jäämeri pilkisteli Colesdalenin laaksosta. Matkaa taittui hieman edellisiä päiviä vähemmän. Leiriydyttiin jo klo. 15.00. Matkalla löytyi paljon peuran sarvia. Matkaa taittui n. 10 km. Leiriydyimme korkealla rinteessä olevalle kauniille tasanteelle. Seppo ja Maire tarjosivat illalla maukkaat letut.

8. päivä Maanantai. 20.7.1998
Pieni siirtyminen ja taas teltat pystyyn. Aurinko paistoi emmekä Teemun kanssa halunneet missata Nordenskiöldin huiputusta. Ruoan syötyämme lähdimme kohti huippua. Mukana myös Seppo. Ylös 2.15, huipulla puolituntia ja alas 1.25. Reittimme kulki vuoren sivustaa pitkin joka paikoitellen oli todella jyrkkä. Nousua haittasi irtonainen liuskakivistä koostuva rinne. Oli todella tarkaa katsoa mihin jalkansa laittoi.

Matkalla nautimme perinteisesti termoksista kuumaa mustikka mehua. Samalla tutkimme olisikko mahdollista, että seuraavan päivän reittimme kulkisi läheltä huippua alas Longerbyeniin. Päätimme, että yritys olisi mahdoton, koska jyrkkä irtokivistä koostuva rinne olisi mahdoton kulkea painavien rinkkojen kanssa. Alas tullessamme huomasimme viereemme tulleen toisen leirikunnan. Vierailua ei tapahtunut puolin eikä toisin. Nousu-urakan jälkeen kaiken kruunasi suihku vesiputouksen alla leirissä. Kylmä suihku suoraan jäätiköstä sulavasta vedestä oli tosiaankin virkistävä kokemus.

Olimme Teemun kanssa yövahdissa klo. 1.00-4.00. Vain 4 °C. Sairaan kylmää.

9. päivä Tiistai. 21.7.1998 Aamu alkoi vesisateella. Onneksi olimme käyneet huipulla edellisenä päivänä. Nyt se ei houkutellut. Kymmeneltä matkaan Endalenin laakson kautta ja perillä leirissä. n. klo 17.30. Matka oli vaikeakulkuista. Myös reissun vaikein vesistön ylitys tuli samalle päivälle. Kaksi vaeltajaa tuli vastaan solan toisella puolella.

Kuru jota pitkin taivalsimme oli ikimuistoinen. Jäykät vuoristokengät toimivat aivan loistavasti jyrkässä rinteessä joka koostui pelkästään irtoilevista liuskekivistä.

10. päivä Keskiviikko. 22.7.1998
Aamulla herätys klo 7.00. Teemun kanssa kävelimme kivääri olalla kaupunkiin ja järjestimme taksikyydin lopulle porukkaa gruve vitoseen, jossa porukka varto meitä. Kello oli noin 10.00. Ja eikun hotelliin nauttimaan turmeltavasta sivistyksestä. Paikallinen yöelämä oli mukavan vilkasta ja leppoisaa. Miinuksena oli kalliit juomat.

Retkeilijät: Mikko, Teemu ja muutama muu

by