Istuskelin sohvalla kylmänä tammikuun iltana kun ilmoittauduin Appikerhon Mont Blancin reissulle. Oli kulunut pitkä aika siitä kun viimeksi olin päässyt kiipeilyreissulle. Edelliset kolme reissua olivat jääneet pelkäksi yritykseksi ja sitä ennen muut kiireet eivät olleet antaneet edes mahdollisuutta ajatella asiaa. Kevät lähestyi nopeasti ja piti alkaa varailemaan lentoja ja majoitusta.
Lentojen ja hotellien varaus osoittautui melkoisen työlääksi hommaksi. Chamonixissa sattui olemaan juoksukisat samoihin aikoihin jonka vuoksi hotellit täyttyivät vauhdilla. Usean netissä vietetyn tunnin jälkeen sain lennot ja hotellit varattua …vihdoin!
Mont Blanc -viikon suunnitelma
22.6.2013 Lauantai
Autolla lentokentälle
Lento: Helsinki – Geneve, la 22 kesäkuu 2013, AY2867 R, 08:05 – 10:10
Kyyti Chamonixiin: 226.2013, klo 11:30
Yöpyminen: Hostel-Chalet-Gite The Chamoniard Volant
23.6.2013 Sunnuntai
Yöpyminen: Hostel-Chalet-Gite The Chamoniard Volant
24.6.2013 Maanantai
Yöpyminen: Hostel-Chalet-Gite The Chamoniard Volant
Päivä 1: Vaellus ylös Albert 1 vuoristomajaan (2702 m), jossa yöpyminen. Iltapäivällä kiipeilyvälineiden läpikäyminen ja jääraudoilla liikkumisen opettelua sekä kiipeilytekniikoihin tutustumista.
25.6.2013 Tiistai
Yöpyminen: vuoristomaja Trient
Päivä 2: Aikaisin aamulla vaellus kohti Trientin vuoristomajaa (3170 m), joka sijaitsee Sveitsissä. Matkan varrella nousu jollekin ympärillä sijaitsevista huipuista. Päivän päätarkoitus on oppia köysistössä liikkumista ja hioa kiipeilytekniikkaa.
26.6.2013 Keskiviikko
Yöpyminen: Hostel-Chalet-Gite The Chamoniard Volant
Päivä 3: Vaellus takaisin Chamonixiin. Isojen jäätiköiden ylityksiä ja paluu Le Tourin hiihtokeskukseen. Yöpyminen Chamonixissa.
27.6.2013 Torstai
Yöpyminen: vuoristomaja Tete Rousse
Päivä 4: Aamulla matka kohti Les Houchesin kylää lähellä Chamonixia. Nousu hissillä ja junalla n. 2400 metrin korkeuteen, josta kävely helppoa polkua n. 3100 metriin Tete Roussen vuoristomajalle. Köydet esille ja lähtö kiipeämään kohti Gouter:n majaa, joka sijaitsee n. 3800 metrin korkeudella.
28.6.2013 Perjantai – Yöpyminen: Hotel Gourmets & Italy
Päivä 5: Nousu varhain ja nousu kohti Mont Blancin huippua. Tavoitteena kiivetä hyvin hidasta ja tasaista tahtia. Laskeutuminen samaa reittiä takaisin Tete Roussen vuoristomajalle missä yöpymismahdollisuus. Jos voimat ja aika riittää, niin on mahdollista myös jatkaa alas junalle ja mennä takaisin Chamonixin.
9.6.2013 Lauantai – Yöpyminen: Hotel Gourmets & Italy Friday
Päivä 6: Varapäivä
30.6.2013 Sunnuntai – Yöpyminen: Hotel Gourmets & Italy
01.7.2013 Maanantai – Yöpyminen: Hotel Gourmets & Italy
Paluu Geneveen: Chamonix to Geneva on July 01 2013 (Collection time: 1425-1455)
Paluulento: Geneve – Helsinki, ma 01 heinäkuu 2013, AY2870 R, 19:00 – 22:55
Kuten aina, suunnitelmat ovat suunnitelmia ja hyvin harvoin ne toteutuvat. Ilman niitä ei kannata matkaan lähteä, mutta on varauduttava, että ne hyvin todennäköisesti tulevat muuttumaan. Niin tapahtui tälläkin kertaa. Goûterin reitti vaihtui kolmen huipun reittiin ja sitä myöten myös aklimatisoitumisnousuksi valikoitui Gran Paradiso.
22.6.2013 Matkaan
Matka alkoi kohti lentokenttää. Jätin auto parkkiin ja kävelin kaikkine kamoineni terminaaliin. Tein lähtöselvityksen jo edellisenä päivänä tekstiviestillä tulleiden ohjeiden mukaisesti joten edessä oli laukkujen tarroittaminen ja kiiruhtaminen laukkujen jättöpaikalle. Pitkän jonottelun jälkeen kiirehdin turvatarkastukseen. Samalla sadatellen laukkujen jättämisen vaikeutta; jonotteluun meni 45 minuuttia.
Vihdoinkin olin lentokoneessa matkalla Geneveen! Perillä suuntasin ennakkoon varaamani taksikyydin (Chamexpress) lähtöselvitystiskille. Pääsin sopivasti aiottua aikaisempaan kyytiin ja matka Chamonixiin minibussilla pääsi alkamaan. Ajelua kesti noin 1 tunti 45 minuuttia, jonka seurauksena aloin miettimään oliko paluureissulle varaamani aika riittävä. Etenkin kun Suomen lentokentällä kokemani ruuhka oli tuoreena mielessä.
Majapaikkana toimi hostelli Le Chamoniard Volant. Hostelli sijaitsi kävelymatkan päässä keskustasta ja oli hintatasoltaan loistava valinta. Kerrossängyn yläpunkan sain neljän hengen huoneesta. Paikka oli täynnä kiipeilijöitä ja muita seikkailijoita. Enimmäkseen nukkuva porukka oli hyvin kohteliasta ja rauhallista väkeä. En pelännyt ollenkaan varusteiden puolesta. Kaiken arvokkaan pidin mukana ja laukut koko ajan pakattuna ja poissa silmistä. Halutessaan lisäturvaa voisi järjestää hankkimalla metalliverkon, johon rinkan voisi kääriä ja lukita sängyn pieleen. Hostellissa oli myös omalla munalukolla lukittavia kaappeja, mutta niissä ei juuri kukaan näyttänyt säilyttävän mitään.
Asettauduttuani taloksi tutkailin karttaa ja mietiskelin mihin voisin lähteä. Kiertelin Hostellia ympäriinsä ja kuvailin lähistöllä maisemia. Pakollisen Facebook-päivityksen jälkeen suuntasin kohti keskustaa, jossa törmäsin seurueemme yhteen jäseneen, Garoon. Keskusteltuamme matkakokemuksistamme ja syötyämme hyvän lounaan Garo kertoi, että illalla olisi luvassa grillailua hyvässä seurassa. Retken promoottori Anne tuttuineen aikoivat kokoontua läheiselle kalliokiipeilypaikalle iltaa viettämään.
Ja mikäpäs siinä sillä ilta oli mitä ihanin hyvän syötävän ja mukavan seuran merkeissä. Ainakin omista tavoistani poiketen päätimme Garon kanssa suunnata majapaikkoihimme hyvissä ajoin, koska aikomuksenamme oli varhain aamulla nousta hissillä 3 824 metrin korkeuteen Aiguille du Midin asemalta.
23.6.2013 Kabiinihissillä ylös
Aamu oli laaksossa pilvinen, mutta ylhäällä korkeuksissa paistoi aurinko pilvien jäädessä alapuolellemme. Hissinousu oli kohdallani ensimmäinen laatuaan. Täyteen pakattu hissi koostui kiipeilijöistä ja nähtävyyksiä katsomaan menevistä matkailijoista. Jännityksellä odotin miltä ohut ilma noissa korkeuksissa tuntuisi.
Ohut ilma tuntui kuin olisi ollut diskossa savukoneen vieressä. Olo ei houkutellut ylimääräisiin urheilusuorituksiin. Muuten kaikki oli OK. Otimme Garon kanssa kuvia aseman jokaiselta tasolta varsinkin kun sää oli otollinen kuvaamiselle. Aiguille du Midin rinne näytti haastavalta. Ei pelkästään pituutensa ja jyrkkyytensä puolesta, vaan ennen kaikkea yläpuolella oleva serakit huolestuttivat. Vatsa oli täynnä perhosia.
24.6.2013 Varusteiden ihmettelyä ja matka kohti Gran Paradison kansallispuistoa
Aamulla aikainen herätys, aamupala ja kipaisin kohti sovittua tapaamispaikkaa, jossa oppamme jakoi kiipeilyvarusteita. Minulla oli kaikki varusteet omasta takaa, joten keskityin pelkästään valokuvaamiseen. Sää oli pilvinen ja sateinen. Paikoitellen piti etsiä sateensuojaa. Varusteiden valkkaamisen jälkeen lähdimme kohti Italian luonnonsuojelualuetta/kansallispuistoa, Gran Paradisoa. Tavoitteenamme oli Federico Chabod (2750 m) -alppimaja.
Juuri ennen alppimajaa näimme erikoisen pariskunnan. Mies kulki edellä sateenvarjon kanssa täysin valkoisessa asussaan, sateenvarjoa ja lierihattua myöten. Vaimo kulki perässä painavan repun kanssa. Paria käännöstä vailla, juuri ennen alppimajaa, pariskunta päätti kääntyä takaisin. Joskus se on pienestä kiinni.
Alppimaja osoittautui hienoksi ”kivilinnaksi”. Tilaa oli hyvin ja huoneet isoja kerrossänkyineen. Seurueemme sai oman huoneen, jonne mahduimme kaikki. Illalla harjoittelimme hieman jäärautojen käyttöä, jonka jälkeen pääsimme tutustumaan alppimajan illalliseen. Illallinen oli kieltämättä runsas ja myös maukas.
25.6.2013 Nousu Gran Paradison huipulle (4061 m)
Aamulla sää oli mitä parhain ja matkamme kohti Gran Paradison huippua alkoi. Kuljimme lumella aina jäätikölle asti, jossa pidimme pienen tauon ja köytimme itsemme toisiimme kiinni kahteen köysistöön. Äkkinäiselle vauhti tuntui ihan riittävälle. Taisipa jostain kuulua kommentti, että ”varmaan mennään hitaammin Mont Blancille?” Saamamme vastaus ei ollut mieluinen!
Joku hurja oli suksien kanssa käynyt juuri huipulla ja lasketteli alas auringon sohjoistamaa rinnettä. Odottelimme hetkisen muiden ryhmien palaamista alas ennen huipulle menoa. Viimeiset metrit olivat ilmavia. Jääraudan piikit kallion halkeamaan ja parin moovin jälkeen olimme kaikki huipulla. Huipulle ei montaa kiipeilijää kerrallaan mahtunut. Saksalaiset retkeilijät lähtivät huipulta juuri meidän saapuessa, oppaamme Kristerin ohjeiden avustamana.
Alastulo kävi nopeasti. Ilma oli lämmin ja vähätuulinen. Jaloissa alkoi tuntua sen verran, että kesken matkaa oli pakko riisua sukat pois ja tarkistaa tilanne. Oikeassa jalassa oli alkava hiertymä jonka vuoksi päätin laittaa rakkolaastarin ja vaihtaa kuivat sukat.
Vittorio Emanuele (2735 m) -alppimajalle saapuminen oli hienoa. Aurinko paistoi edelleen ja saatoimme kuivata kamoja auringossa ja nauttia olostamme alppimajan terassilla. Huoneet olivat edellistä askeettisemmat, mutta varsin mukavat. Jostain syystä olo oli viluinen ja pidin untuvatakkia päällä lähes koko ajan. Tiedoksi, että litra vettä maksoi 4 euroa ja kannullinen viiniä saman verran. 🙂 Erittäin maittavan illallisen jälkeen myös uni maistui hyvältä!
26.6.2013 Paluu takaisin Chamonixiin
Aamu oli rento, koska meillä ei ollut mitään kiirettä. Rauhallinen paluu alas laaksoon, kauniissa säässä vuorikauriita kuvaillen, oli mitä hienointa trekkailua. Alhaalla kävimme kahvilla, jonka jälkeen ajoimme vuorten läpi Chamonixiin.
27.6.2013 Nousu Taculin huipulle (Mont Blanc du Tacul, 4248 m)
Aamulla oli tavoitteenamme Taculin huippu. Kävelin innoissani Midin asemalle odottelemaan muita. Sitten jonottelemaan ja hissillä ylös, vaikkakin pienoisten teknisten vaikeuksien odottelemana. Mutta vihdoin pääsimme matkaan. Ylhäällä asemalla olo oli epätodellinen, korvat olivat jotenkin lukossa ja en oikein tiennyt mitä pitää tehdä seuraavaksi. Sitten vain muiden esimerkkiä seuraten, lisäsin hieman vaatetusta ja laitoin valjaat päälle. Jääraudat laitoin jalkaan ”jäätunnelissa” ennen ulos lähtöämme. Huh, että oli ilmavaa. Talsimme köysistössä pitkän matkan kapeaa harjannetta. Välilä jouduimme pysähtymään ja etsimään tukevaa jalansijaa väsyneiden vastaantulijoiden ohi päästämiseksi. Harjanteen jälkeen vauhti kiihtyi ja suuntasimme Taculin hurjalta näyttävää seinämää kohti.
”Tuolla seinämällä en halua olla yhtään ylimääräistä hetkeä.”
Noin jälkikäteen ajatellen voin todeta, että kiirehtiminen Taculin seinällä oli viisasta, mutta niinhän se aina on hyvä kiirehtiä kun serakit roikkuvat pään päällä.
Nousu oli suhteellisen nopeaa. Ainoastaan yksi isompi railo hidasti hieman nousuamme, mutta heti railon ylitettyämme pääsimme nopeasti rinteen yli kohti Taculin huipulle johtavaa reittiä. Oppaamme Krister valitsi noususuunnasta vasemmanpuoleisen reitin, joka osoittautui loistavaksi valinnaksi. Reitti oli hieman jyrkkä, mutta turvallinen ja helppo kiivettävä. Alaspäin tulimme kapeaa polkua pitkin Taculin rinteen alkuun. Meitä lähestyi nopeasti lumisade. Pidimme reipasta vauhtia yllä. Minä keulilla. Jouduimme ”ruuhkaan”, joka hidasti hieman etenemistämme. Edellä oleva köysistö joutui vaikeuksiin ensimmäisenä menevien horjahtaessa railoon. Takanan tulevalla oppaalla oli täysi työ selvitä tilanteesta. Hän jarrutti köysistöä sen minkä kykeni. Onneksi ainoa menetys oli railoon tipahtaneet silmälasit. Vaikeuksiin joutunut ryhmä näytti jäävän huilaamaan rinteeseen, huojentuneen näköisenä. Sanoin muille, että me ei jäädä tähän rinteeseen hetkeksikään, ei pelkästään koko ajan huonontuvan sään vuoksi vaan, että ylhäällä riippuvat serakit eivät houkutelleet jäämään paikoilleen. Päästyämme rinteen alas muuttui sää erittäin kehnoksi. Näkyvyys oli todella heikkoa. Edellä menneiden ryhmien jäljjet olivat vielä nähtävissä ja suuntasin niitä kohti. Sää selkeni vasta aseman huippuharjanteella.
Odottelimme toista ryhmää Midin kahvilassa. Untuvatakki toi taas lämpöä. Olo oli mitä helpottunein. Toisen ryhmän saapuessa kahvilaan päätimme palata nopeasti takaisin alas ja nauttia lounaamme vasta siellä. Pienen jonottelun jälkeen pääsimme kabiinihissiin, alas kohti lämpimää laaksoa ja odottelemaan seuraavan päivän koitosta eli kohti päätavoitetta.
Illalla ollessani yksin huoneessa tunsin rinnassa jotain omituista pistävää/ahdistavaa kipua ja päätin mennä alakertaan respaan. Istuessani respan sohvalle oli tunne rinnassa varsin tukala. Oli vaikea sanoa mistä kyse, mutta onneksi kyseessä ei ollut sentään sydänkohtaus. Hetken kärvisteltyäni olo alkoi helpottumaan. Tunnustelin kädellä rintaa ja paikansin kipukohtaa ja vertailin sitä sydämen sijaintiin. Olo helpottui ja lähdin nousemaan ylös portaita kohti huonetta. Tuntui kuin ilmakupla olisi vaeltanut keuhkojen läpi ylös. Olo helpottui hetkessä. Oliko se närästystä?
Illalla saimme tekstiviestin oppaaltamme. Säästä johtuen emme voi yrittää Mont Blancin huipulle. Sovimme, että kokoonnumme aamulla miettimään päivän agendaa.
28.6.2013 Nousu L’Indexille (Aguille L’Index, 2595 m)
Sää näyttää kohtuulliselta, mutta ei niin hyvältä, että olisimme lähteneet kohti Mount Blancin huippua. Lähdemme kohti L’Indexiä. Seuraamme liittyy kolmas opas Uusseelantilainen Brussell. Mies joka oli kuin vuoristo-oppaan karikatyyri.
Ensin nousu kabiinilla, jonka jälkeen lasketteluhissillä mahdollisimman ylös. Reitti huipulle meni harjannetta pitkin. Brussell minun ja Miikan oppaana. Reitti oli helppo ja mukavan ilmava. Juuri sellainen mitä kaipasimme. Ilmeistä päätellen joissain kohtaa reitti oli jopa jännittävä. Useamman köyden pituuden jälkeen olimme vihdoin huipulla. Oppaat laskivat meidät yksitellen huipulta alas, jonka jälkeen lumikourua alas takasin hisseille. Huh, olipas se kiva reissu ja vieläpä hyvässä aurinkoisessa säässä!
29.6. Via Ferrata vesisateessa
Tapaan ryhmän Gustavia hotellin lähellä olevassa kahvilassa. Kahvia siemaileva oppaamme sanoo, että sää on edelleen huono ajatellen Mont Blancin huiputusta ja hän kertoo, että sadepäivän reissuksi olisi ehdolla Via Ferrata. Kaksi ryhmästämme päättää jättää reissun väliin ja keskittyä ilmeisesti johonkin miellyttävämpään tekemiseen, tjs. Me muut lähdemme autoilla, uusi oppaamme Brussell kuskina, kohti Italian puolella olevaan rautareittiä. Edessä istuva kiipeilykaverini kyselee Brusselilta kiipeilystä Uudessa Seelannissa verrattuna Mont Blanciin. Ainoa vastaus on vain, että ”Mount Cook, mjoo-o, it’s a little bit difficult than Mont Blanc”. Päätämme jättää enimmät kysymykset kysymättä ja keskittyä maisemien katseluun.
Heti alkuvaiheessa käy selväksi, että reissussa tulee kastumaan. Vettä tihuttaa pitkin matkaa, mutta heti seinälle päästessämme, ainakin minulta, vesisade unohtuu aivan kokonaan. Reitti oli aivan täydellinen vallitsevaan säähän nähden. Mukavan ilmavaa ja välillä näkyvyyskin parani sen verran, että pystyimme ihailemaan maisemia. Yritän ottaa muutaman kuvan vesisateessa vedenpitävän suojan läpi. Räpsin kuvia niin paljon kuin ehdin toivoen, että edes muutama olisi onnistunut. Seinällä keikkumisen jälkeen, väsyneenä, läpimärkänä, mutta onnellisena saavumme takaisin autoille. Hieno reissu!
Ennen Chamonixiin paluuta kokoonnuimme kaikki italialaisessa kahvilassa. Kaikki olivat jo saaneet tilaamansa kun tulin hotellihelpotuksesta. Suuntasin tiskille ja päätin ottaa pelkän mustan kahvin. Black Coffee, Cafe Solo, Cafe Negro, Cafe Americano, Cafe Café… ei tulosta stna. No laita sitten Espresso. Hyväähän sekin on!
30.6.2013 Ostoksia ja jälkipuintia
Miikan into Blancin huipulle ei laantunut, vaan hän sopi oppaamme Kristerin kanssa lisäpäivästä Mont Blancin huiputukselle. Valitettavasti sää ei ollut suosiollinen, eikä näin ollen lisäpäivästäkään ollut apua. Mutta niin niitä huiputuksia lopulta saadaan, yritetään loppuun asti. Hyvä Miikka!
Chamonix on hyvä paikka vuorikiipeilyvarusteiden osteluun ja zillailuun hyvän ruoan merkeissä. Ekin ja Miikan kanssa aika ei käynyt pitkäksi. Otimme rennosti ja kävimme reissun tapahtumia läpi muutaman tuopposen äärellä. Kiitos Eki ja Miikka mahtavasta seurasta!
1.7.2013 Vihdoin matkalla kotiin
Matkalla kentälle sain todeta, että huoleni ehdinkö kentälle ajoissa oli turha. Taxi-kyyti lentokentälle oli nopea, eikä kentällä ollut ruuhkaa juuri nimeksikään. Samaan koneeseen äkkäytyi myös presidenttimme Tarja Halonen. Pian olin jo kotona ja saatoin jatkaa kesäloman viettoa. Mahtava reissu kaiken kaikkiaan!
Matkaan siivittivät musiikillaan Aste – Spaceman ja Daft Punk – Get Lucky.
Mitä tuli opittua?
- Alppikiipeilyyn pitää olla alppikiipeilyvarusteet. Meinaan jatkossa käyttää kevyttä gore-varustusta jonka voi vetää softshellien päälle.
- Varaa aikaa myös ”kulttuuriin” tutustumiselle. Nyt sitä tuli varattua ja hyvä niin. Pitää muistaa myös jatkossa!
by 