Oppdalin jääkiipeilytfestarit eivät ole uusi juttu. Joskin ne olivat pitkään tauolla kunnes vuonna 2018 festarit herätettiin uudelleen henkiin. Tapahtuma kerää paljon kiipeilijöitä ympäri maailmaa.
”After a number of excellent winter climbing seasons and discussions with local climbers, the team behind Isklatring i Trondhiem saught to revive the Oppdal Ice Climbing Festival.
After gathering as many interested folks as possible and with the amazing support from local companies and services, the Oppdal Ice Climbing Festival was once again revived in February 2018. A full 12 years since the previous event.”
Se oli marraskuuta 2018 kun Tapsa ja Max saivat houkuteltua minut mukaan Oppdalin jääkiipeilytapahtumaan 22. – 24.2.2019. Max varasi meille majoituksen ja aloimme suunnittelemaan miten kukin pääsisi matkustamaan paikalle.
Aivan aluksi itselläni oli tarkoitus ajella paikan päälle omalla autolla. Pian kävi kuitenkin selväksi, että aikataulusyistä oli viisaampaa mennä lentäen ja vuokra-autolla. Oslosta Gardemoen lentäkentältä tapahtumapaikalle Oppdal Driva Hytter kestäisi autolla noin 5 tuntia. Olimme auton vuokrauksen kanssa hieman myöhässä. Se olisi pitänyt varata samaan aikaan kun mökit, sillä helmikuussa vuokra-auton hinta kipusi 500 euroon.
Oppdalista olimme varanneet viihtyisän ”mummon mökin”. Varustukseen kuuluivat jääkaappi, keittolevyt ja suihku. Helmikuun lämpöaallot mietityttivät, että millainen jää mahtaa kohteessa olla. Raportit reittien kunnosta olivat kuitenkin kohtuu hyvät. Helsingin suunnalla jäätä kyllä oli, mutta liidausta varten heikohkot.
Paluureissulle varasimme Dombåssista majoituksen. Harmiksemme tässä kohtaa reissun suunnittelua joutui luottoreissumiehemme Jari perumaan osallistumisensa Rooman työmatkan vuoksi.
Lento Osloon meni hyvin. Kentältä otimme varaamamme vuokra-auton ja lähdimme kohti Oppdalia. Navigaattorin reitti optimoi meille suorimman ja nopeimman reitin. Lähempänä Oppdalia jouduimme tekemään u-käännöksen, sillä suorin reitti oli aivan peilijäässä. Kitkarenkailla emme päässeet eteenpäin edes kävelyvauhtia. Palasimme takaisin ja valitsimme hieman pidemmän, mutta isomman tien joka oli vähemmän jäinen. Oppdalista haimme Samun kyytiin rautatieasemalta ja jatkoimme kohti majapaikkaa. Satoi vettä, lämpötila -1,5.
Campingin emäntä ei ollut vastassa koska hän oli joutunut lähtemään Trondheimin sairaalaan perhetapauksen vuoksi. Löysimme mökin Maxin ohjeilla suhteellisen helposti, mökki nro 4, koodi 804. Autot parkkiin ja aloitimme valmistautuminen seuraavan aamun rientoihin.
Illaksi oli järkätty tapahtuman avaus jossa käväisimme nopsaan Tapsan ja Samun kanssa. Joimme kahvit ja ihmettelimme hetken aikaa kunnes palasimme takaisin majapaikkaamme.
”Dovrehallen will be open from 18:00 this evening if you want to swing by and have a beer, watch some ice movies hang out. It will also be possible to collect any equipment if you have ordered it. Dovrehallen will be open from 08:00 on Saturday morning as well. Location: https://goo.gl/maps/bDaH4NcmoYo”
The Top-Roping For Beginners Clinic will be held at the Treningsfeltet crag at Klevan (page 64-65 in the guidebook). There are two sessions, from 9-12 and 12-15.This area is also going to have demo equipment from Vertical Playground and Varri as well as a fire, waffles and coffee. There will be an open top-rope session on Sunday for anyone wishing to join.Location: https://goo.gl/maps/vWoHdnZk3AF2• The Beginners Ice Climbing Course for Saturday and Sunday with Sturla Sandvei will be at the Nybegynnergjellet area (page 114-115 in the Guidebook).Location: https://goo.gl/maps/GZM5GBbGwuD2• VPG will be open until 19:00 this evening and from 09:00 to 17:00 on Saturday (closed Sunday).
Lähestymisreitit putouksille olivat maltillisen pituiset ja selkeät. Välillä hanki hieman upotti, mutta pääosin päästiin valmiiksi tallottuja polkuja pitkin. Ensimmäiseksi kohteeksi valikoitui aivan mökkimme lähettyvillä oleva
Alueella on paljon erilaisia putouksia. Niistä löytyy jotain jokaisen makuun. Tapsan kanssa valitsimme lähinnä kapeita ja loivia rännejä (Norjalaisia lammaspolkuja), mutta niissäkin riitti meille ihan tarpeeksi haastetta.
Kanjonissa jossa kävimme kiipeilemässä, oli huikea määrä putouksia. Ja mikä parasta niin alue sijaitsi aivan leirintäpaikkamme läheisyydessä.
Osittain sulan joen (Vinstra) ylitys onnistui jääsiltoja pitkin. Tapahtuman kiipeilijät jakautuivat lukuisten eri alueiden jääputouksille ja tämän vuoksi mitään ruuhkaa ei päässyt syntymään.
Olin jo muutaman reissun pärjännyt Jarin ja Tapsan kattavilla jääruuviseteillä kunnes päätin hankkia omat ruuvit. Erittäin pitkällisen pohdinnan jälkeen päädyin ostamaan Black Diamondin Express -jääruuvit. Kaksi pitkää (22 cm) varmistuksiin ja lisäksi kuusi 16 cm sekä pari 13 cm pitkää jääruuvia.
Lisäksi olimme Tapasan hankkineet uudet jääkiipeilyyn sopivat 60 m pitkät köydet. Aiemmilla Lyngenin reissulla tuli selväksi, että perinteisillä 50 m köysillä eteneminen on turhan hidasta ja muutenkin hankalaa. Hankkimamme köydet, sininen ja keltainen, ovat sinkku köysiä, joten voimme käyttää niitä myös yksittäin.
Setistäni puuttui enää apalakovin tekoonsopiva työkalu, mutta senkin sain järjestettyä omatekoisella rautalankavirityksellä. Omatekoisista ”apalakovi-koukuista” oli saatu jo aikaisempaa kokemusta. Jos joskus hankin oman niin se tulee olemaan vastaava kuin Tapsalla käytössä oleva Crivelin Candela.
Hienoimpien putousten päällä olevat järeät jääpuikot eivät houkutelleet ja jätimme ne suosiolla muiden kiivettäväksi.
Putoavat jääkimpaleet ja kivet olivat varmasti vakavin riski. On erittäin tärkeää varoittaa putoavista kappaleista, pitää kypärää, pysyä ”hereillä” ja poissa tieltä turvassa aina kun se vain on mahdollista. Hetken herpaantuminen aiheutti kävyn kokoiselta kiveltä oikean peukaloni hankaan erittäin kipeän ruhjeen.
Seinämillä oli selkeästi kokeneen oloista porukaa. Jo lähestymismarsseilla näki, että tekijät kyseessä. Lähestymiset suorinta reittiä, nousut nopeasti ja varmoin ottein.
Illaksi oli järkätty uutta ohjelmaa. Pakkasimme itsemme Maxin autoon ja suuntasimme tapahtumapaikalle (Dovrehallen).
Ennen esityksiä tsekkasimme ”ständeillä” olevat roippeet, hakkuja ja rautoja. Tarjolla oli myös ruokaa jota nautittiin lähes täpöytäysissä pöydissä.
Illan esitykset olivat huikeita. Selkeästi kokenutta porukkaa messissä. Muuan norjalainen näytti uransa jääkiipeilynousuja. Vapaasti seisovia jääpilareita ja pitkiä nousuja. Huh!
Vaikka edellinen ilta oli hiukan ”kosteahko” niin silti halu jääseinälle oli kova. Ja kuulimme myös, että lähes kaikki alueen vaativat ensinousut ovat taitaneet tapahtua pienoisessa krapulassa pitkään venyneiden illanviettojen vuoksi!
Viimeiseksi putoukseksi matkalla Dompassiin valikoitui Kongsvollfossen. Leveällä ja pitkällä jääseinämällä oli monta reittimahdollisuutta. Tapsan kanssa valikoimme harjoittelupätkäksi oikean laidan. Vastaavasti Samu ja Max taisivat mennä aikalailla perusreittiä lähes keskeltä/oikealta puolen.
Paluu Helsinkiin Oslosta lentäen meni vauhdikkaasti. Stuertti kertoi, että nyt mennään vauhdilla myötätuulessa. Taidettiin tulla ainakin puolituntia nopeammin ja oikein rytisten. Sen verran kone tärisi, että taisi olla koko keikan jännittävin kohta!
by 