Romsdalen 2015

Romsdalen on Norjan Møre ja Romsdalin ja Opplandin läänien alueella sijaitseva satumaisen kaunis laakso. Sieltä löytyy Euroopan korkein, noin 1 100 -metrinen, pystysuora kallionseinämä Trollveggen. Trollveggenin huippu on 1 788 metriä korkea Store Trolltind. Seinää vastapäätä sijaitsee 1 550 metriä korkea Romsdalshornet, jota ei voi olla huomaamatta laaksoon saapuessaan.

Romsdalen15 (13)

Päätimme reissata Romsdaleniin koko perheellä. Perheeseeni kuuluu vaimo, tytär 11 v. (04) ja poika 5 v. (09). Olen ainoa perheestä jolle vuoret ovat joten kuten tuttuja. Näillä aakeilla laakeilla ei vuoriin pääse tutustumaan ja Suomen pohjoiset tunturitkin ovat vielä lapsiltamme kokematta. Siispä nokka kohti Norjaa ja tutustumaan vuoristoon!

Romsdalen15 (1)

Juhannuksen aikaan 2015 olimme Ahvenanmaalla tyttäremme jalkapallojoukkueen mukana turnauksessa. Sieltä oli hyvä jatkaa Ruotsiin ja siitä kohti Norjan Romsdalenia. Reittimme kulki Ahvenanmaan Eckeröstä autolautalla Ruotsin Grisslehamniin. Ja sieltä taasen Falunin kautta Rättviikkiin, josta suoraan Trollveggenin upealle leirintäalueelle.

Ennen Trollveggenin leirintäaluetta yövyimme Ruotsissa Rättviikissä. Olimme varanneet etukäteen yöpaikan mielenkiintoisesta matkustajakodista, Tågstallarna. Yöpaikka oli siis vanhassa yöjunassa. Respassa ei ollut ketään paikalla kun saavuimme. Ovessa oli lappu, että olen poissa ja palaan kohta. Pienen odottelun totesimme, että ketään ei taida tänään enää tulla ja päätimme soitella respan numeroon. Kukaan ei suostunut vastaamaan ja niinpä päätin mennä läheisen leirintäalueen baariin kysymään josko joku tietäisi missä hostellin isäntä mahtaisi olla. Kysyvä ei tieltä eksy! Baarista osasivat heti kertoa, että hostellin isäntä Daniel löytyy terassilta. Daniel oli aloittanut illanvieton hieman ennen sulkemisaikaa, mutta oli onneksi innokas tulemaan luovuttamana meille avaimet yöjunaan.

Aamupalan jälkeen matkamme jatkui ja pysähdyimme tankilla ja jäätelöllä Ruotsissa ennen rajan ylitystä. Paikan nimi taisi olla Idre. Heti Norjan puolella nälkä yllätti ja pysähdyimme pienen kylän (Tolga) huoltoasemalla syömässä. Dombåssissa kävimme kaupassa täydentämässä ruokatarvikkeita ennen leirintäaluetta. Trollveggenin leirintäalueelle tullessamme maksoimme etukäteen parista yöstä (auto, teltta, kaksi aikuista ja kaksi lasta) yhteensä 480 Norjan kruunua.

Seuraavana aamuna kävimme viereisessä turistikeskuksessa katsomassa matkamuistoja ja ostamassa pienen karttaoppaan. Tämän jälkeen suuntasimme kohti kaunista Åndalsnesin kaupunkia. Tavoitteena oli kiivetä jonkin matkaa ylös läheistä vuoristoreittiä (Romsdalseggen). Perheen kanssa pääsimme hieman Nesakslan näköalapaikkaan ylemmäs jossa sovimme, että jatkan ylös muun perheen palatessa hiljalleen alaspäin.

Rampestreken on upea näköalatasanne, mutta pilvet harmillisesti peittivät vuoren, enkä sen vuoksi päässyt nauttimaan näkymistä. Matka ylös vuoren huipulle kesti reipasta vauhtia 2,5 tuntia ja alas meni noin tunti. Takasin leirintäalueelle kokkailemaan ja tutustumaan lähimaastoon. Leirintäalueen vierellä virtasi vuolas joki johon pääsi tutustumaan risteileviä polkuja pitkin.

Trollveggenin leirintäalue ei ehkä ole seudun useista leirintäalueista paras, mutta sijainti mahtavan vuoren juurella, pauhaavan kosken vieressä tekee siitä erityisen. On ehdottomasti tutustumisen arvoinen.

Yö leirintäalueella oli hieman kosteahko. Toinen teltoistamme oli mallia festari, eikä siinä meinannut pelata tuuletus. Pidempi jalkaisena sain nukkua paremmassa teltassa, joten naisväki sai kärsiä tästä minun virheellisestä valinnasta.

Geirangerin reitti oli kokemuksen arvoinen. Ajelimme autolla serpentiinitietä Trollstigenin reittiä ylös ja sieltä alas Geirangerin vuonolle. Reitti oli sen verran jännittävä, että kaikki matkustajat eivät halunneet nähdä Dalsnibbaa 1 476 m, joka on vuoren huippu lähellä tietä. Autolla olisi päässyt huipulle asti.

Päästyämme serpentiiniteiltä suoremmille teille, pysähdyimme syömään Grotli Høyfjellshotellilla. Talviseen aikaan hotellista saattaisi tulla mieleen eräs elokuva, mutta näin kesällä ihan viihtyisän oloinen paikka.

Hotellilla matka jatkui kohti Ruotsia ja Tukholman satamaa. Pysähdyimme rajan tuntumassa isossa kauppakeskuksessa ja sieltä ajelimme vielä tovin matkaa etsien yöpaikkaa. Olisi tehnyt mieli ajaa fucking Åmålin kautta, mutta ehkä sitten ensi kerralla. Yövyimme pienessä kylässä sijaitsevassa mökkikylässä ennen Örebrota, josta aamulla Tukholman tietöitä ihmetellen satamaan ja sieltä onnellisesti laivaan.

Vihdoin Suomessa ja kotona.

Mitä tuli opittua?

Mukaan iso perheteltta jossa iso absidi tuoleineen. Parantaa viihtyvyyttä huomattavasti. Etenkin jos sade sattuu yllättämään.

Facebooktwitterredditpinterestmailby feather