Talvivaellus Käsivarren tuntureilla Huhtikuussa 1998
Suomen Lapin korkein alue on Enontekiön ”Käsivarren” puuton tunturivyöhyke. Alueella kohoaa parikymmentä tunturia yli 1000 metrin korkeuteen. Näköalat avautuvat Norjan ja Ruotsin ikuisen lumen peittämiin vuoristoihin ja tuntureihin. Luonto on karua ja kasvillisuus niukkaa. Rakka peittää laajoja yhtenäisiä alueita, joten vaeltaminen kesällä on hidasta ja vaarallisempaa kuin muualla Lapissa. Myös nopeasti vaihtuva sää ja suojaavan metsän puute tekee alueesta haastavan vaeltajalle.
Kilpisjärven rannalla ovat Saana (1029 m) ja Malla (906 m). Järven takana Norjan Paras (1419 m) ja Ruotsissa Pältsa (1444 m). Käsivarren äärimmäisessä kulmauksessa kohoaa viisihuippuinen Halti (1328 m) jonka kaikki tietävät Suomen korkeimmaksi tunturiksi. Harmiksemme Haltin korkein kohta sijaitsee Norjan puolella (Raistuoddarhaldi, 1365 m). Muita nähtävyyksiä alueella ovat mm. Pihtsosjohkassa oleva putous Pihtsoskordsi, Kilpisjärven koilispäässä oleva Mallan luonnonpuisto jossa sijaitsee kolmen valtakunnan pyykki.
Talvinen hiihtovaellus Haltille on jokaisen vaeltajan pakollinen kokemus, mutta sen ei pitäisi olla ”se” ensimmäinen, sillä vaeltaminen Käsivarren tuntureilla vaatii jo rutkasti kokemusta. Suurin osa alueen palveluista sijaitsevat Kilpisjärven välittömässä läheisyydessä. Sesonkiaikaan hotellit tuppaavat olemaan täynnä ja ilman hyvissä ajoin tehtyä huoneen varausta on telttamajoitus, asuntovaunu, tms. ainoa vaihtoehto.
Vaeltajan kartaksi riittää Käsivarren ulkoilukartta 1:100 000. Talvivaelluksella on syytä olla tarkoitukseen sopiva teltta autio- ja varaustuvista huolimatta. Vaellukselta palatessa saunominen onnistuu, mutta hotelliyöpyminen voi ilman varausta olla vaikeaa.
Vaellus käsivarressa 98´ oli eräopaskurssimme talvivaellus. Ajankohta sijoittui vapun tienoille. Koko reissusta jäi eniten mieleen pitkääkin pidempi bussimatka, Kilpisjärven nopeasti vaihtuva sää ja onnistunut retkimuona.
Yövyimme Peeran majoilla. Heti aamusta suuntasimme Retkeilykeskukseen pakkaamaan tavarat lopulliseen kuntoon. Seuraavaksi lähdimme matkalle kohti Saarijärveä. Ollin ahkiokummajainen tökki pahasti heti alkutaipaleella ja sen vuoksi Olli, Teijon ja Oivan avustuksella, hakivat rinkan retkeilykeskuksesta. Silminnähtävästi tuo 4 km:n ylimääräinen lenkki, kovassa tuulessa ja upottavassa hangessa, veti veronsa. Ilma oli hiukan plussan puolella, mutta ei mitenkään vaikeuttanut luistoa.
Yö oli kostea ja kiirunoiden säestämä. Illalla ennen nukkumaan menoa tuntui olo erikoisen väsyneeltä. Aamulla sitten olikin jo todella ”mojova” flunssa. Onneksi myös toinen kurssimme porukoista oli leiriytynyt Saarijärvelle ja sain ”kunnon” lääkkeet Jarin apteekista. Aamu menikin sitten lääkkeitä nappaillen ja vettä keitellen.
Aamutoimien jälkeen piti aloittaa matka kohti Kuonjarjohkaa, pienestä flunssasta ja lämmöstä huolimatta. Pääsimme matkaan klo 10:45. Klo 15:00 ajattelimme hiljentää vauhtia ja nauttia matkanteosta. Perille päästyämme pystytimme leirin ja olokin alkoi tuntumaan huomattavasti paremmalta. Leirin pystytyksen jälkeen oli edessä ruokailu ja odottelu paremmasta kelistä koska ajatus kiivetä läheiselle tunturille houkutteli.
Huono keli jatkui aina seuraavaan päivään, mutta klo 12:00 sää selkeni ja matka kohti Meekonjärveä voitiin aloittaa. Meekolla telttapaikka löytyi läheltä tupia ”pättäreen takaa jontkhasta”. Maittavan ruoan jälkeen nousin Teijolta lainaamien lumikenkien avulla läheiselle tunturille/vaaralle (Megonvarri). Kovan tuulen ja jään vuoksi mukana olleet jääraudat olivat tarpeen. Myös jäähakulle löytyi muutamissa kohdin käyttöä. Kiipeäminen ylös kesti n. 50 minuuttia ja reissu kokonaisuudessaan tunnin ja neljäkymmentä minuuttia. Vaaralla näkymät olivat hienot, lumisateesta ja tuulesta huolimatta. Myös Kiiruna antoi tarkastella itseään läheltä. Kiipeilyn jälkeen nautin teetä Meekon tuvalla joka oli täyttynyt partiolaisista ja muista vaeltajista.
Herättyämme oli vuorossa perinteinen aamupala ja retkisuunnitelman mukaisesti matka kohti Lossujärveä. Noin puolessavälissä Riimmajärveä tapasimme painavia puu/vaneriahkioita vetäviä, aina valmiita, partiolaistytsyjä auringonotossa. Sää oli mitä mainioin! ”Lossulle” päästyämme siirryimme rommitotin ääreen vappua juhlistamaan.
Ennen iltaa katsastin lähitunturin länsihuipun (Urttasvarri). Ylös vaaralle 25 minuutissa ja reissu kokonaisuudessaan kesti tunnin verran. Tuvalla tapasimme mielenkiintoisen ”retkeilygurun”, joka oli yksinään ollut pitkään reissussa ja sanoittaisko niin, että sen kyllä huomasi!
Ennen nukkumaanmenoa alkoi naamaa hieman kiristelemään aurinkoisesta päivästä johtuen. Lisävahinkojen estämiseksi oli aamulla väsättävä nenäsuoja paahtavaa aurinkoa vastaan. Jeesusteipillä tehty suoja ajoi hyvin asiansa.
Matkaan klo 11:30 ja perillä Saarijärvellä 17:00! Lasku jyrkkää mäkeä pitkin Saarijärvelle oli mieleenpainuva ja jäätävä kokemus. Kaatumisista huolimatta säästyimme suuremmilta vahingoilta. Päivä oli sään puolestakin mielenkiintoinen, välillä satoi räntää ja välillä paistoi aurinko. Se on tuttua kaikille niille jotka ovat tutustuneet käsivarren alueen nopeasti muuttuvaan ilmastoon. Saarijävellä kokkaus hieman epäonnistui, eikä siitä sen enempää. ”…no, huomenna tämä panda-perhe muuttaa Kilpisjärvelle ja saunoo tolkusti”.
Retkeilijät: Heidi, Mikko, Oiva, Olli, Teijo
by 