Euroopan korkein vuori Mt. Elbrus sijaitsee Etelä-Venäjällä, Euroopan ja Aasian maanosat toisistaan erottavassa Suur-Kaukasuksen vuorijonossa. Vuoren korkein kohta on läntinen huippu (5642m).
Lennot olimme varanneet Helsingistä Moskovaan ja sieltä eteenpäin Mineralnyje Vodyyn (ven. Минера́льные Во́ды). Mineralnye Vody on kylpyläkaupunki Stavropolin aluepiirissä Venäjällä.
Oppaaltamme saatu matkasuunnitelma
Day 1: Flight to Mineralnye Vody. Meet at the airport and 3,5 hours bus ride to a hotel in the Mt Elbrus area. Accommodation at the hotel in the Elbrus area at 2100 m. In the Elbrus area you will be based at the hotel Esen. Web site of the hotel Esen http://esen.ru/numer.html
Day 2: Acclimatization hike to the Terskol peak 3100 m, 4-5 hrs walking up. We will see very close view of Mt Elbrus. On the way we pass the wonderful waterfall and get to the observatory. Return and overnight at the hotel.
Day 3: Acclimatization ascent up to the Cheget Mountain 3460 m, 4 hours walking up. From the peak we will have perfect view of two headed Mount Elbrus. Return and overnight at the hotel.
Day 4: Short drive (10-15 min) to the Azau Station (at 2350 m). We take ski lifts up to the Garabashi Station (3800 m). Accommodate at the mountain huts at 3800m or at the Diesel hut at 4100m. After lunch acclimatization walk up to 4300-4400 m. Return to overnight at the huts.
Day 5: Acclimatization hike to the Pastukhovo Rocks up to 4800 m, 3-4 hours. Return to the huts.
Day 6: Rest day before the climb of Mount Elbrus. This day we will do some crampons and ice axe practice before the climb.
Day 7: Summit day. Leave the huts in the very early morning (about 2-3 am) to climb the highest – west peak of Mount Elbrus, 5642 m. 8-10 hours walking up. Return to the huts to overnight.
Day 8: Reserve day to climb Elbrus (or descent to the hotel in the valley).
Day 9: Return to the hotel in the valley. If the group climbs the peak without using spare days and returns to the valley on the previous day we can do some additional walk today. Overnight stay in the hotel.
Day 10: Bus journey to the Mineralnye Vody airport. Departure.
As to the huts on Elbrus. Some of our groups (actually most of them) use snow cat from mountain hut up to Pastuckovo Rocks (4700m) on the climbing day. This is to make walking distance shorter. From Pastuckovo Rocks it is still 6-7 hrs walk up to the top. (Cost of snow cat this year is 500 Euro for group. Can take about 12-14 persons). And some of the groups do not use snow cat. If groups plan to use snow cat we book for them cabins at around 3800-3900m. And if groups do not plan to use snow cat we book for them Diesel hut, at 4100m, to stay bit closer (about 1-1,5hrs walking distance) to the summit. At the cabins at 3800-3900m conditions are bit better than at the Diesel hut but it is longer distance to walk. But if you use snow cat up to 4700m it does not matter.
Oppaanamme toimi koko reissun ajan Moskovasta kotoisin oleva Pavel Laktyushkin. Matkan isäntänä toimi Gia Ksnelashvili Elbrus Travelista. Pavel toimi Elbrus Travelin ”vuokraoppaana”. Voin vilpittömästi suositella Giaa ja Pavelia. Homma toimi hyvin!
Muutama kysymys ja vastaus. Esim. mitä otimme mukaan vuorelle varustuslistalla olevan roinan lisäksi.
- Paljonko paikallista käteistä mukaan: noin 100 – 200 ruplaa.
- Voiko tavarat jättää hotellille vai roudataanko kaikki vuorelle: hotellille voi yleensä ja meidän tapauksessakin sai jättää ylimääräiset kamat lukittuun varastoon talteen.
- Mitä evästä mukaan vai ostetaanko kaikki kohteesta: energiapatukat, yms. ehdottamasti kotimaasta mukaan. Paikanpäältä voi olla hankala löytää, etenkin jos aikataulu on tiukka.
Elbrus Travelin pakettiin sisälsi seuraavaa.
* Group land transfers ex Mineralnye Vody airport as per itinerary,
* Accommodation as per itinerary,
* 3 daily meals in the Elbrus area,
* English-speaking main guide during the trip plus assistants on the Elbrus climbing day (totally 1 guide for 3 guests),
* Cook providing meals at the mountain hut,
* One return run by Azau-Garabashi ski lifts on Mt Elbrus slopes,
* All necessary permits and registrations,
* Russian entry visa support
Itselle jäi huolehdittavaksi varusteet, lennot ja viisumin hakeminen. Kaikki kiipeilyvarusteet voi vuokrata paikanpäältä. Veivät meidät ensin sopimusmyymäläänsä jossa kalliimmat hinnat, mutta onneksi heillä oli kauppa käynyt liian hyvin ja jouduimme turvautumaan kakkosvaihtoehtoon joka oli paljon edullisempi. Kiipeilykypärää alueella ei normaalireitillä yleensä käytetä. Köydet oli oppaalla joten niitä ei tarvinnut vuokrata. Meillä ei myöskään ollut railopelastautumiskamoja mukana.
Turvallisuus
Sää on aina merkittävässä roolissa kiipeilyreissuilla. Ei pelkästään mukavuuden vaan ennen kaikkea turvallisuuden vuoksi. Säätiedotteita seurasimme pääasiassa mountain forecastista, Forecast for Kazbek Peak. Toinen mitä oppaamme ehdotti oli forecast for village Pasanauri, which lays some 50 km to the south from Kazbek.
Evakuointi vuorelta alas toteutettaisiin tarvittaessa oppaiden ja lumikissojen avustuksella, josta oppaiden ja paikallisten avustuksella hälytetään lisää apua. Aina joku seurueesta mukaan ambulanssiin ja sairaalaan. Ota mukaan loukkaantuneen lompakko, passi, vakuutuspaperit ja siviilivaatteet. Loukkaantunutta ei saa jättää yksin. Voi olla, että sairaalaan pitää järjestää vaatteet, avustaa vessassa käynti, ruoka, jne. (= homma ei toimi kuten suomessa). Yhteys mahdollisimman pian vakuutusyhtiöön ja kysymys miten tulee toimia. Vakuutukset otetaan kattamaan hoitokulut ja pelastus rajoituksetta. Myös ambulanssilennon tulee kuulua vakuutukseen.
Vihdoin itse matkalle
Matka Helsingistä Moskovaan ei tarjonnut suurta jännistystä. Lukuun ottamatta meikäläisen paniikkia HKI Vantaan lentokentällä. Luulin hetken kadottaneeni rahavyöni. Juoksin hädissäni pitkin käytävää kun onnekseni huomasin rahavyön pudonneen vain hieman alemmaksi vyötäröltä housun reunan päälle. Toinen pieni paniikki iski heti perään kun lähtöselvityksessä muistin reppuun jääneet myrskytulitikut. Pelkäsin, että purkavat repun atomeiksi jos huomaavat sen läpivalaisussa. Noh, siitäkin selvittiin.
Ennen matkaa kannattaa lukea Venäjän matkustustiedote. On hyvä myös tehdä matkustusilmoitus mahdollisen kriisitilanteen varalle. Venäjälle matkustamista varten tarvitaan viisumi, johon vaaditaan matkavakuutus koko Venäjällä oleskelun ajaksi. Lisäksi passin tulee olla voimassa vähintään kuusi kuukautta viisumin voimassaolon päättymisen jälkeen.
On myös muistettava rekisteröityä viranomaisille, mikäli matka kohteeseen saapumishetkestä laskettuna kestää kauemmin kuin seitsemän arkipäivää. Onneksi rekisteröitymisen hoitaminen kuului opas- ja hotellipalveluihin.
Selvisimme onnellisesti Moskovassa maahantulomuodollisuuksista. Maahantulokortti kourassa täpötäyteen hissiin ja sieltä kapeiden käytävien takaa jatkolennolle.
Jokaisen ulkomaalaisen on täytettävä maahantulokortti saapuessaan maahan. Matkustajan kannattaa varmistaa, että saa maahantulokortin rajaviranomaisilta saapuessaan maahan. Korttia tai sen kopiota on pidettävä koko ajan mukana ja esitettävä myös viisumin rekisteröinnin yhteydessä. Maasta poistuttaessa maahantulokortti annetaan takaisin rajaviranomaisille.
Jos maahantulokortti katoaa tai tuhoutuu, ulkomaalaisen tulisi ilmoittaa asiasta kolmen päivän kuluessa asian havaitsemisesta Venäjän sisäministeriön maahanmuuttoviranomaisen paikallistoimistoon. Siellä annetaan ulkomaalaiselle maahantulokortin kaksoiskappale ja tehdään siihen merkintä ”Viranomaismerkintöjä” -sarakkeeseen. Jos paluuseen on enää vähän aikaa, ulkomaalainen voi yrittää ilmoittaa kortin katoamisesta rajalla, sillä uuden maahantulokortin hankkiminen maahantuloviranomaiselta saattaa kestää kauan.
Päivä 1. 15.7.2016
Mineralnyje Vodyssa tapahtui se mitä ei olisi saanut tapahtua. Yhdet matkatavarat eivät tulleet perille asti. Tottuneena matkustelijana Jouni selvitti asiaa virkailijan kanssa, vastaili kysymyksiin ja jätti tarvittavat yhteystiedot, jotta voivat ilmoitella jos ja kun tarvarat ovat noudettavissa. Matkatavarahäslingin jälkeen suuntasimme meitä vastaan tulleen oppaan kanssa minibussiin. Kuski kaasutti kohti vuoristokylää Esseniä.
Vauhdikas minibussimatka vuoristokylään kesti noin 3,5 tuntia. Kaveri päästeli minibussilla niin lujaa kuin pääsi. Siinä ei turhaan ohituspaikkoja haettu kun ohituksia tehtiin. Meno oli niin hurjaa, että heikompia hirvitti. Homma kävi mielenkiintoiseksi kun aikamme rystyset valkoisina olimme puristanee kuka mistäkin kauhukahvasta kuski tokaisi, ett nyt turvavyöt kiinni. Aha, millaiseksi kyyti nyt menee jos tähän asti on ollut näin vauhdikasta. Hermostuneen sekaista naurua päästäen vedimme turvavöitä entistä tiukemmalle. Sitten hoksasimme, että minibussimme tuli vuorenrinteillä kulkeville teille ja kuski ilmeisesti oli sitä mieltä, että vyöt auttaisivat jos lentäisimme syystä tai toisesta vuoren rotkoon.
Saavuimme hotellille Esenille (2100 m) yömyöhään, mutta silti henkilökunta oli järjestänyt meille ruokaa jotta saimme vatsamme täyteen ennen nukkumaan menoa. Meillä oli parihuoneet paitsi minulla joka olin jäänyt ilman paria. Huoneeni oli Hotelliin myöhemmin rakennetussa laajennuksessa. Ihan kelpo huone, joskin suihkun hanat ja sekoittaja olivat venäläiseen tyyliin surkeita.
Päivä 2. 16.7.2016
Aamu alkoi luonnollisesti aamupalalla, jolloin tapasimme oppaamme Pavelin ensimmäistä kertaa. Aamupalan jälkeen trekkauskamat päälle ja aklimatisoitumisnousu läheiselle Terskolin rinteelle 3100 metriin lähelle paikallista observatoriota.
Jo heti alkumatkasta jouduimme kokemaan merkittävän tappion Ekin myrskylasien hävitessä. Ei auttanut, matkaa oli jatkettava ja piti keksiä jokin suunnitelma miten saisimme kadonneet lasit korvattua. Matka kesti jotain 4-5 tuntia.
Matkalla pysähdyimme näyttävällä vesiputouksella joka oli suosittu päiväretkikohde. Alue oli täynnä venäläisiä tai ainakin venäläisen oloisia painiseuran nuoria.
Ylempää rinteeltä sai hyvän näkymän Elbrukselle.
Päivä 3. 17.7.2016
Seuraava aklimatisoitumisreissu oli aivan hotellin lähellä olevalle Cheget vuorelle 3460 metriin, joka vei meiltä noin neljä tuntia ylös. Vuorelle olisi päässyt myös hiihtohissillä, mutta me otimme kaiken irti ja patikoimme ylös asti. Tai ainakin niin ylös kuin pääsimme. Ennen huippua tuli jokin valtakunnan raja/rajavyöhyke vastaan ja oppaan suosituksesta jätimme nousun siihen.
Näkymä Elbrukselle oli tällä kertaan aivan suoraan ja täydellinen. Myös ympäröivä vuoristo näkyi loistavasti.
Venäläinen perseen päristin. Ei mahdu perseeseen eikä pärise!
Päivä 4. 18.7.2016
Neljäntenä päivänä siirryimme minibussikyydillä (10-15 min) Azau-hissiasemalle (2350 m), josta hiihtohissillä ylös Garabashin asemalle (3400 m).
Sieltä matkamme piti jatkua kävellen vuoristomajalle 3800 metriin. Diesel maja olisi ollut tästä hieman ylempänä 4100 metrissä. Vältyimme kävelyltä ylös vuoristomajalle koska meillä oli mukana sen verran ruokatarvikkeita, että kokki ja kamat eivät olisi mahtuneet kelkaan tai päässeet kelkalla sohjossa kunnialla ylös asti.
Neuvottelimme tiukan hinnan (taisipa opas soittaa neuvoa antavan puhelunkin, että miten paljon voivat tulla vastaan) ja kuinkas ollakaan pääsimme lumikissalla koko konklaavi aina vuoristomajan viereen asti. Näin jälkikäteen ajateltuna taisi olla Venäläinen konsti kyydittää kamat ylös turistien piikkiin. Olivat kenties varmoja, että turistit eivät suostu kävelemään ja ottavat ylihintaisen lumikissan kyselemättä.
Ohjelmassa oli käppäillä ylemmäs 4300-4400 metriin asti, mutta aivan niin ylös emme kehnossa säässä päässeet. Vuoristomajalla kohtuullinen keli, mutta heti ylempänä tuuli navakkaa ja alkoi sataa lunta.
Päivä 5. 19.7.2016
Aamulla koitti startti viimeiselle aklimatisoitumisnousulle kohti Pastukhovo-kiviä (Pastukhovo Rocks) aina 4800 metriin asti.
Matkaa nousulle oli arvioitu 3-4 tuntia. Hitokseen huonossa kelissä puskimme aina 4400 mertiin asti, jossa teimme U-käännöksen kun salama löi aivan kohdallamme. Oppaan mukaan teimme jonkin sortin ennätysajan alas tullessamme. Vastaantulevat kiipeilijät eivät meidän oppaamme varoituksista huolimatta tuntuneet juuri tahtiaan hiljentävän vaan suuntasivat rohkeasti ylös, mistä me juuri henkemme kaupallamme olimme paenneet. Ylös menimme noin kahden tunnin ajan ja alas puolessa tunnissa. Alhaalla satoi räntää ja ylhäällä jäätävää sadetta. Tuuli noin 13 metriä sekunnissa. Tuuli koveni ylöspäin mentäessä ja puuskissa tuuli oli jo niin kovaa, että se meinasi horjuttaa. Alhaalla klo 15.45 säätiedote näyttää huonolta!
Kuudennen päivän piti olla lepopäivä ennen huippuyritystä. Lepopäivänä olisi ollut hyvä hetki harjoitella esimerkiksi hakkujarrutusta, yms. harjoittelua. Sää oli kuitenkin todella kehno ja ennustus näytti huonoa myös jatkoa ajatellen. Vaihtoehdoiksi jäi odottelu vuoristomajalla tai paluu alas hotellille. Mitään varmuutta sään paranemisesta ei ollut, joten suuntasimme kaikkien kamojemme kanssa alas. Kokki jäi ylös siltä varalta, että sää paranisi ja voisimme vielä yrittää huipulle.
Päivä 6.
Aah, hotellilla. Hyvä ilma ja vietimme päivän Cheget vuorella. Menimme hiihtohisseillä ylös ja söimme paikalliset lörtsyt. Ja vielä toinen hiihtohissi ylös ja vietimme hetken ”kahvilassa”. Jounin ja Jonnin taikatemppujen jälkeen suuntasimme takaisin alas kanavartaiden ääreen.
Päivä 7
Koko illan valmistauduin aamuyön koitokseen ja Elbrukselle nousuun. Meille oli huone varattuna vuoristomajan yläkerrasta.
Päivä 8: Reserve day to climb Elbrus (or descent to the hotel in the valley).
Alkuillasta nukuin pätkittäin hyvin, mutta heti puolen yön jälkeen nukuin enää hyvin lyhyitä pätkiä kunnes heräsin ensimmäisten joukossa aamupalalle. Kokkimme olikin jo valmistanut aamupalan ja nousueväät valmiiksi.
Hyvissä ajoin ennen Pastukhovon kiviä pysähdyimme lisäämään vaatetusta. Oli mennyt aivan liian paljon aikaa kun viimeksi olin juonut. Lisäksi hajotin myrskylasini kovassa tuulessa puhdistaessani lumea laseista.
Hieman Pastukhovon kivien jälkeen vauhti hyytyi. Tulin viimeisten joukossa ja yksi kovakuntoisimmista jäsenistämme hidasti vauhtia. Se ei minua haitannut. Ajoittain nousu tuntui jopa helpolta kunnes vauhti hyytyi ihan kokonaan. Kaksi ryhmämme jäsenistä kertoi, etteivät enää jaksa ja on palattava takaisin alas. Vuoristotaudin oireet olivat ilmeiset ja teimme päätöksen, että kaksi lähtee alas yhden oppaamme kanssa. Samalla kyselimme toisiltamme, että kuka muu on tarpeessa lähteä alas. Meillä oli enää yksi opas jäljellä ja se tarkoitti sitä, että jos joku haluaisi alas olisi kaikkien lähdettävä. Ystäväni kysyi minulta, että etkö lähde alas? Tai ainakin se kuulosti minun päässä sellaiselta, että sinähän olet varmaan siinä kunnossa, että kannattaisi lähteä alas nyt. Melkein suutuin siitä. Tunsin itseni erittäin hyväkuntoiseksi, jonka vuoksi ehdotus oli melkein loukkaava. Ymmärsin kuitenkin, että olin viimeiset päivät tullut aina viimeisenä ja varmasti koko porukan heikoin lenkki. Tässä kohtaa minulla vain sattui tuuri ja olin todella hyvässä huiputuskunnossa. Ei mitään ongelmia jatkon suhteen ja sanoin, että tulen ylös asti.
Nousu ennen satulaa oli helvetillinen. Ei muuten, mutta kaltevuus vasemmalle kyljelle oli todella ärsyttävä. Hanki oli jotenkin siinä kunnossa yhdessä kaltevuuden kanssa, että askelluksen painoa ei saanut millään reisille vaan oli käytettävä pohkeita. Pohkeet hapolla jatkoimme kohti satulaa. Ohitimme useita kiipeilijöitä matkalla ja ennen satulaa yksi ryhmästämme sanoi, että se on siinä. Ei enää. Nyt ei jaksa! Pidämme taukoa. Liian pitkään, huomaan. Olin hyvässä vauhdissa, mutta tauko tekee sen, että alan epäilemään myös omia voimia. Hetki sitten murheena oli vain pohkeet. Nyt koko kroppa huutaa, että tämä oli tässä. Pääkoppa sanoo, että pieni tauko, paljon juomaa ja huipulle!
Olemme noin 25 – 50 nousumetriä satulasta ja ehdotan, että menemme sinne suunnittelemaan mitä tehdään. Satulaan päästyämme huomaan, että se on todella tuulinen eikä tauon pitämisestä meinaa tulla mitään. Juon ja syön sen minkä ehdin, mutta vilu tulee väistämättä. Päätösten tekemisen aika! Ilma on kirkas ja pakkanen kohtuullinen. Kova tuuli lisää pakkasen purevuutta eikä paikallaan viitsi enää olla. On pakko tehdä päätöksiä. Ympärillä ei näy yhtään tuulisuojaa. Yhtä pelkkää tuulitunnelia. Tiedän, että lähestyvillä pitäisi olla ”rescue capin”, tms. mutta en puhu siitä mitään. Jos yksi on sanonut 30 min. sitten ettei enää jaksa. Olemme tulleet ylös noin 5 tuntia. Ylös on matkaa meidän vauhdilla 1,5 tuntia. Se tarkoittaa sitä, että olemme turvassa tällä vauhdilla vasta 5 – 6 tunnin päästä siitä kun ensimmäinen sanoi ettei jaksa enää. Kuusi kokonaista tuntia ja olemme päässeet melkein 6 kilometriin kun nestehukka kalvaa ja tuuli vihmoo!
Päivä 9.
Päivä 10: Bus journey to the Mineralnye Vody airport. Departure.
Mitä tuli opittua?
- Yli 5000 on yli 5000. Rukkaset, ei sormikkaita.
- Ryssä on aina ryssä ja humalaisia ryssiä kannattaa varoa.
- Nestetasapaino on vieläkin tärkeämpää kuin kuvittelit sen olevan.
- Pidä huolta kaverista. Valitkaa taisteluparit jotka tarkkailevat esim. toistensa kasvoja paleltumisen varalta.
by 